Saatavilla kielillä
English edition Dutch edition German edition Polish edition Italian edition Brazilian edition French edition Serbian edition Swedish edition Indonesian edition Ukrainian edition Spanish edition Albanian edition Hungarian edition Macedonian edition Slovenian edition Chinese edition Russian edition Finnish edition Slovak edition
"Tällä kirjalla on valtava selittävä voima. Se voi vapauttaa mielesi."
Jeffrey Tucker, Liberty.Me

Esipuhe Frank Karsten

Kirjassamme esitetty voimakas demokratian arvostelu saattaa vaikuttaa kohtuuttomalta tai jopa järjettömältä. Kommunismin kaatumisen jälkeen demokratiaa ylistettiin ainoana oikeana vaihtoehtona. Sorretut ihmiset kaikkialla maailmassa kaipaavat enemmän vapautta ja demokratiaa, joten kuka uskaltaa puhua sitä vastaan?

Vaikka arvostelemmekin vahvasti demokratiaa, ei ole syytä loukkaantua tai pelästyä. Emme halua viedä demokratiaa pois ihmisiltä, sillä ihmisten tulisi olla vapaita elämään missä tahansa haluamassaan poliittisessa järjestelmässä. Emme myöskään väitä, että demokratia olisi pahempi tai parempi kuin diktatuuri tai että kirjassa kuvatut ongelmat esiintyisivät yksinomaan demokratiassa.

Selitämme parlamentaarisen demokratian luontaiset ongelmat ja kuvaamme mikseivät tämän suuresti ylistetyn poliittisen järjestelmän periaatteet ja dynamiikka johda toivottuihin tuloksiin. Nykyisin voimme nähdä kriisejä syntyvän monissa demokraattisissa maissa, selvimmin Yhdysvalloissa, Kreikassa ja Espanjassa. Näitä ongelmia ei koskaan yhdistetä demokraattiseen järjestelmään itseensä, vaan vapaisiin markkinoihin, demokratian puutteeseen, ahneisiin pankkiireihin tai petollisiin poliitikkoihin.

"Jokainen vitsi on pieni vallankumous.”

George Orwell
Kuten useimmat ihmiset, minäkin uskoin parlamentaariseen demokratiaan. Mutta se oli viisitoista vuotta sitten. Itse asiassa, tiesin demokratiasta hyvin vähän, mutta vakaumukseni oli silti hyvin voimakas. Kuten useimmille meistä, minullekin kerrottiin koulutusjärjestelmän, median ja poliitikkojen kautta, että demokratia olisi jotain, jota tulisi vaalia ja lisätä, ja ettei sille olisi varteenotettavaa vaihtoehtoa. Mutta tutkittuani ja harkittuani sitä tarkemmin, olen tullut aivan toisenlaiseen lopputulokseen.

Monet ihmiset uskovat edelleenkin demokratian olevan yhtä kuin vapaus. Ja monet vapautta rakastavat yksilöt uskovat edelleenkin, että oikea tie suurempaan vapauteen kulkee demokraattisen prosessin kautta. Monet demokratiaa kritisoivat ovat vakuuttuneita siitä, että se kaipaa korjaamista, mutta eivät näe mitään ongelmia itse demokratian perusteissa. Kirjamme osoittaa vääräksi nämä uskomukset. Demokratia on vapauden vastakohta - demokraattinen prosessi pyrkii lähes luonnostaan kohti pienempää vapautta suuremman sijaan - eikä demokratia ole korjattavissa. Demokratia on kollektivistinen järjestelmä, joka on luonnostaan viallinen, kuten sosialismikin.

Nämä toisinajattelijoiden ajatukset ovat sangen harvinaisia, jopa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Hans-Hermann Hoppe on kirjoittanut akateemisen kirjan nimeltään Democracy: The God That Failed. Tämän lisäksi tästä aiheesta on kirjoitettu vain muutamia artikkeleita. Mutta sikäli kuin tiedämme, demokratiasta ei ole aiemmin kirjoitettu helppolukuisia, jäsenneltyjä ja ytimekkäitä kirjoja, jotka osoittavat sen luontaiset heikkoudet ja dynamiikan, vapautta rakastavien libertaarien näkökulmasta. Meidän kirjamme on tällainen ja se on tarkoitettu tavallisille ihmisille. Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan; juuri nyt monet demokratiat kamppailevat sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien kanssa, ja ihmiset etsivät selityksiä ja ratkaisuja.

Ratkaisu, jota demokraattiset poliitikkosi kerta toisensa jälkeen esittävät, on antaa heille lisää rahaa ja valtaa huolimatta siitä, kuinka usein he ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Mahdollisesti olet pettynyt poliitikkoihisi ja toivot tilalle parempia. Tämä kirja selittää sen, miksi sinun ei tule syyttää heitä, vaan demokraattista järjestelmää itseään. Sen sijaan, että ottaisit poliitikot vakavasti, on parempi pilkata heitä. Se heikentää heidän legitimiteettiään ja valtaansa.

Tiedät, että demokraattinen järjestelmä suosii automaattisesti poliitikkoja, jotka lupaavat enemmän kuin pystyvät antamaan. Tämä on seurausta siitä, että poliitikot, jotka lupaavat eniten, tulevat valituksi. Joten, miksi syyttäisit heitä? Koska demokraattiset poliitikot tietävät olevansa vallassa vain tilapäisesti, he tuhlaavat, yliverottavat ja ylilainaavat tietäen, että heidän seuraajansa (tai pikemminkin tulevat sukupolvet) joutuvat maksamaan laskun. Sitä paitsi, hehän tuhlaavat joka tapauksessa toisten ihmisten rahoja. Joten miksi odottaa jotakin muuta? Käyttäytyisitkö itse paremmin eduskunnassa? Epäilen.

Kymmenen vuotta sitten olin usein pettynyt ja turhautunut politiikkaan. Kuvittelin, että minun pitäisi tulla poliittisesti aktiiviseksi voidakseni muuttaa asioita parempaan suuntaan. Nyt olen huomannut, että minun ei tarvitse tehdä muuta, kuin paljastaa demokraattisen järjestelmän puutteet, pilkata poliitikkoja ja olla odottamatta mitään hyvää heistä.

Kuuluisa kirjailija George Orwell sanoi kerran, että "Jokainen vitsi on pieni vallankumous." Huumorin on todellakin sanottu olevan osaltaan vastuussa neuvostokommunismin kaatumisesta. Se paljastaa poliittisia mielettömyyksiä ja alentaa poliitikkojen statusarvoa. Joten naura makeasti poliitikoille; se on paljon terveellisempää, kuin turhautuminen. He ovat keisareita ilman vaatteita: heidän lupauksensa ovat valheellisia eivätkä heidän ratkaisunsa toimi. Kuten edellä sanoin, poliitikkojen kerta toisensa jälkeen ehdottamat ratkaisut vaativat antamaan heille yhä enemmän rahaa ja valtaa, huolimatta siitä, kuinka usein he ovat aikaisemmin epäonnistuneet.

Kirjoittamalla demokratiasta olen saanut mielenrauhaani lisääviä oivalluksia. Politiikka ja poliitikot eivät enää turhauta minua. Jaan ajatuksiani tässä kirjassa toivoen niillä olevan sama vaikutus sinuunkin.